metal

Sustantivo
  1. Elemento químico duro y brillante, generalmente maleable y conductor de electricidad y calor. Sustantivo
    El oro y la plata son metales preciosos.
  2. Material hecho de estos elementos o de aleaciones metálicas. Sustantivo
    Construyeron la estructura con metal resistente.
synonyms: aleación, material metálico

traducciones

🇩🇪 Alemán → Metall contextFormal
🇸🇦 Árabe → معدن tekninen, yleiskäyttö
🇧🇬 Búlgaro → метал tekninen, yleiskäyttö
🇨🇿 Checo → kovina contextEverydayUse
🇩🇰 Danés → metal tekninen, yleiskäyttö
🇪🇸 Español → metal tekninen, kemian termi
🇪🇪 Estonio → metall tekninen, yleinen
🇫🇷 Francés → métal tekninen, yleiskäyttö
🇳🇱 Holandés → metaal tekninen, yleiskielinen
🇭🇺 Húngaro → fém tekninen, yleiskielinen
🇺🇸 Inglés → metal tekninen, yleiskieli
🇮🇹 Italiano → metallo tekninen, yleiskäyttö
🇯🇵 Japonés → 金属 tekninen, tieteellinen
🇳🇴 Noruego → metall tekninen, tieteellinen käyttö
🇵🇱 Polaco → metal contextStandardLanguage
🇵🇹 Portugués → metal tekninen, tieteellinen
🇷🇴 Rumano → metal tekninen, yleiskäyttö
🇸🇪 Sueco → metall contextStandardLanguage
🇹🇷 Turco → metal tekninen, yleiskielinen