humus

Sustantivo
  1. Capa de tierra fértil y oscura que se forma por la descomposición de materia orgánica. Sustantivo
    El huerto tiene mucho humus para las plantas.
synonyms: tierra negra, suelo fértil

traducciones

🇩🇪 Alemán → Humus tekninen, maaperätiede
🇸🇦 Árabe → حمص contextScientific
🇧🇬 Búlgaro → humus tekninen, maatalous
🇩🇰 Danés → humus tieteellinen, maaperätutkimus
🇪🇸 Español → humus ympäristötiede, maaperätiede, tekninen
🇫🇷 Francés → humus maantieteellinen, tieteellinen, maaperätutkimus
🇬🇷 Griego → χούμος contextScientific
🇭🇺 Húngaro → humus tekninen, maaperätiede
🇺🇸 Inglés → humus contextScientific
🇮🇹 Italiano → humus contextScientific
🇯🇵 Japonés → 腐葉土 contextScientific
🇳🇴 Noruego → humus tekninen, maaperätiede
🇵🇱 Polaco → humus contextScientific
🇵🇹 Portugués → humus tekninen, maatalous ja ympäristötiede
🇷🇴 Rumano → humus tekninen, maatalous ja ympäristötiede
🇷🇺 Ruso → гумус contextScientific
🇸🇪 Sueco → humus tieteellinen, maaperätutkimus
🇹🇷 Turco → humus tekninen, maaperätutkimus