finesse

Sustantivo

Habilidad, delicadeza o destreza en la ejecución de una tarea. Sustantivo
Jugó con mucha finesse en la negociación.
Manera elegante o sutil de actuar o expresarse. Sustantivo
Su finesse en el discurso impresionó a todos.

synonyms: destreza, delicadeza, habilidad, elegancia

traducciones

🇩🇪 Alemán → Finesse formaalinen, taitava ja hienostunut tapa tehdä jotain

🇫🇷 Francés → finesse formaalinen, taito ja hienovaraisuus sosiaalisissa tai älyllisissä tilanteissa

🇬🇷 Griego → λεπτότητα muodollinen, taiteellinen tai taktinen taitavuus

🇺🇸 Inglés → finesse contextLiterary

🇮🇹 Italiano → raffinatezza muodollinen, kuvaa hienostunutta taitoa tai eleganssia